Finnish to Estonian European Commission terminology (DGT)

Search term or phrase in this TERMinator '. "." . '

Purchase TTMEM.com full membership to search this dictionary
 
 
Share this dictionary/glossary:
 

 
database_of_translation_agencies
 

SourceTarget
Euroopan talousalue harjoittaa rautatiealaa elvyttävää politiikkaa noudattamalla kolmea pääperiaatetta:EMP poliitika on suunatud raudteesektori dünaamilisemaks muutmisele, mille kolm põhisuunda on:
luodaan asteittain edellytykset, jotka mahdollistavat kilpailun syntymisen rautatiepalveluiden markkinoilla;luua järjest rohkem tingimusi, mis võimaldavad konkurentsi tekkimist raudteeveoteenuste turgudel;
kannustetaan Euroopan rautatieverkon standardisointiin ja tekniseen yhdenmukaistamiseen tavoitteena täysi yhteentoimivuus Euroopan tasolla;edendada standardimist ja tehnilist ühtlustamist Euroopa raudteevõrkudes, mille eesmärk on täieliku koostalitlusvõime saavutamine Euroopa tasandil;
myönnetään Euroopan talousalueen rahoitustukea (TEN-T-ohjelma ja rakennerahastot).anda rahalisi toetusi EMP tasandil (TEN-T programmi ja struktuurifondide raames).
Euroopan talousalue on näin ollen asteittain avannut rautatieliikenteen markkinoita kilpailulle.EMP on seetõttu järk-järgult avanud raudteetranspordi turge konkurentsile.
Kilpailun vapauttamista koskeva ensimmäinen paketti hyväksyttiin vuonna 2001 ja siihen sisältyi yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY muuttamisesta 26 päivänä helmikuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/12/EY [12], rautatieyritysten toimiluvista annetun neuvoston direktiivin 95/18/EY muuttamisesta 26 päivänä helmikuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/13/EY [13]sekä rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta 26 päivänä helmikuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/14/EY [14].aastal vastu võetud esimene liberaliseerimispakett koosnes Euroopa Parlamendi ja nõukogu 26. veebruari 2001. aasta direktiivist 2001/12/EÜ, millega muudetakse nõukogu direktiivi 91/440/EMÜ ühenduse raudteede arendamise kohta, [12]Euroopa Parlamendi ja nõukogu 26. veebruari 2001. aasta direktiivist 2001/13/EÜ, millega muudetakse nõukogu direktiivi 95/18/EÜ raudtee-ettevõtjate litsentseerimise kohta [13]ning Euroopa Parlamendi ja nõukogu 26. veebruari 2001. aasta direktiivist 2001/14/EÜ raudteeinfrastruktuuri läbilaskevõimsuse jaotamise, raudteeinfrastruktuuri kasutustasude kehtestamise ja ohutustunnistuste andmise kohta [14].
Tätä pakettia seurasi toinen paketti vuonna 2004, johon sisältyvät tärkeimmät toimenpiteet ovat Euroopan rautatieviraston perustamisesta (virastoasetus) 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin neuvoston asetus (EY) N:o 881/2004 [15], yhteisön rautateiden turvallisuudesta sekä rautatieyritysten toimiluvista annetun neuvoston direktiivin 95/18/EY ja rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta annetun direktiivin 2001/14/EY muuttamisesta (rautatieturvallisuusdirektiivi) 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/49/EY [16], Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetun neuvoston direktiivin 96/48/EY ja Euroopan laajuisen tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/16/EY muuttamisesta 29 päivänä huhtikuuta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/50/EY [17]sekä yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY muuttamisesta 29 päivänä helmikuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/51/EY [18].aastal järgnenud teise paketi põhiinstrumendid olid Euroopa Parlamendi ja nõukogu 29. aprilli 2004. aasta määrus (EÜ) nr 881/2004, millega asutatakse Euroopa Raudteeagentuur, [15]Euroopa Parlamendi ja nõukogu 29. aprilli 2004. aasta direktiiv 2004/49/EÜ, ühenduse raudteede ohutuse kohta, millega muudetakse nõukogu direktiivi 95/18/EÜ raudtee-ettevõtjate litsentseerimise kohta ja direktiivi 2001/14/EÜ raudteeinfrastruktuuri läbilaskevõime jaotamise ning raudteeinfrastruktuuri kasutustasude kehtestamise ja ohutuse sertifitseerimise kohta, [16]Euroopa Parlamendi ja nõukogu 29. aprilli 2004. aasta direktiiv 2004/50/EÜ, millega muudetakse nõukogu direktiivi 96/48/EÜ üleeuroopalise kiirraudteevõrgustiku koostalitlusvõime kohta ja Euroopa Parlamendi ja nõukogu direktiivi 2001/16/EÜ üleeuroopalise tavaraudteevõrgustiku koostalitlusvõime kohta [17]ning Euroopa Parlamendi ja nõukogu 29. aprilli 2004. aasta direktiiv 2004/51/EÜ, millega muudetakse nõukogu direktiivi 91/440/EMÜ ühenduse raudteede arendamise kohta [18].
Kolmas paketti hyväksyttiin vuonna 2007 ja siihen sisältyi rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta 23 päivänä lokakuuta 2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1370/2007 [19], rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista 23 päivänä lokakuuta 2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1371/2007 [20], yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY ja rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä annetun direktiivin 2001/14/EY muuttamisesta 23 päivänä lokakuuta 2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/58/EY [21]sekä vetureita ja junia rautateillä yhteisössä ajavien veturinkuljettajien hyväksymisestä 23 päivänä lokakuuta 2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/59/EY [22].aastal vastu võetud kolmas pakett koosnes Euroopa Parlamendi ja nõukogu 23. oktoobri 2007. aasta määrusest (EÜ) nr 1370/2007, mis käsitleb avaliku reisijateveoteenuse osutamist raudteel ja maanteel ning millega tunnistatakse kehtetuks nõukogu määrused (EMÜ) nr 1191/69 ja (EMÜ) nr 1107/70, [19]Euroopa Parlamendi ja nõukogu 23. oktoobri 2007. aasta määrusest (EÜ) nr 1371/2007 rongireisijate õiguste ja kohustuste kohta, [20]Euroopa Parlamendi ja nõukogu 23. oktoobri 2007. aasta direktiivist 2007/58/EÜ, millega muudetakse nõukogu direktiivi 91/440/EMÜ ühenduse raudteede arendamise kohta ja direktiivi 2001/14/EÜ raudteeinfrastruktuuri läbilaskevõimsuse jaotamise ja raudteeinfrastruktuuri kasutustasude kehtestamise kohta [21]ning Euroopa Parlamendi ja nõukogu 23. oktoobri 2007. aasta direktiiv 2007/59/EÜ ühenduse raudteesüsteemis vedureid ja ronge juhtivate vedurijuhtide sertifitseerimise kohta [22].
Rautateiden tavaraliikennemarkkinat avattiin kilpailulle 15 päivänä maaliskuuta 2003 Euroopan laajuisessa rautateiden tavaraliikenneverkossa, sen jälkeen 1 päivänä tammikuuta 2006 kansainvälisessä tavaraliikenteessä ja lopuksi 1 päivänä tammikuuta 2007 rautatieliikenteen kabotaasissa.Raudtee-kaubaveo turg avati konkurentsile 15. märtsil 2003 üleeuroopalises raudtee-kaubaveovõrgus, seejärel 1. jaanuaril 2006 rahvusvahelisele kaubaveole ja lõpuks alates 1. jaanuarist 2007 kabotaažile.
Kolmannen rautatiepaketin mukaisesti kansainvälinen matkustajaliikenne avataan kilpailulle 1 päivänä tammikuuta 2010.Kolmas raudteepakett näeb ette rahvusvahelise reisijateveo avamist konkurentsile 1. jaanuaril 2010.
Tietyt ETA-valtiot, esimerkiksi Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa, Alankomaat ja Italia, ovat jo (osittain) avanneet matkustajaliikennemarkkinansa kilpailulle.Mõned EMP riigid nagu Ühendkuningriik, Saksamaa, Madalmaad ja Itaalia on oma reisijateveo turud juba osaliselt avanud.
Yhteisön rautateiden kehittämisestä 29 päivänä heinäkuuta 1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/440/ETY [23]asetetaan rautatieliikenteen toimijoiden käyttöön uusi institutionaalinen ja organisatorinen kehys, jossa edellytetään seuraavia:Nõukogu 29. juuli 1991. aasta direktiiv 91/440/EMÜ ühenduse raudteede arendamise kohta [23]lõi raudteesektori osalejate uue institutsioonilise ja organisatoorse raamistiku, mis hõlmab:
rautatieyritysten [24]erottaminen infrastruktuurin hallinnosta [25]kirjanpidollisesti ja organisatorisesti;raudtee-ettevõtjate [24]raamatupidamislikku ja organisatoorset eraldamist raudteeinfrastruktuuri-ettevõtjatest [25];
rautatieyritysten hallinnon riippumattomuus;raudtee-ettevõtjate sõltumatust;
rautatieyritysten johtaminen samojen periaatteiden mukaan, joita sovelletaan kaupallisiin yhtiöihin;raudtee-ettevõtjate juhtimist vastavalt äriühingute suhtes kohaldatavatele põhimõtetele;
rautatieyritysten taloudellinen tasapaino, joka perustuu järkevään liiketoimintasuunnitelmaan;raudtee-ettevõtjate finantstasakaalu vastavalt usaldusväärsele äriplaanile;
ETA-valtioiden rahoitustoimenpiteiden on oltava valtiontukisääntöjen mukaisia [26].EMP riikide rahaliste meetmete kokkusobivust riigiabi eeskirjadega [26].
Samanaikaisesti tämän kilpailun vapauttamisen kanssa Euroopan komissio ja ETA:n sekakomitea ovat myös pyrkineet edistämään Euroopan rautatieverkkojen yhteentoimivuutta.Paralleelselt selle liberaliseerimisprotsessiga on Euroopa Komisjon ja EMP Ühiskomitee teisel tasandil alustanud Euroopa raudteevõrkude koostalitlusvõime edendamist.
Tähän on liittynyt rautatieliikenteen turvallisuuden parantamiseksi tehtyjä Euroopan talousalueen aloitteita [27].Selle sammuga käivad kaasas EMP algatused raudteetranspordi ohutustaseme parandamiseks [27].
Lisäksi rautatiealaa pyritään edistämään julkisin toimin myöntämällä rahoitustukea.Avaliku sekkumise kolmas tasand raudteesektori edendamiseks hõlmab rahalisi toetusi.
Euroopan komissio katsoo, että tällainen tuki voi olla perusteltua tietyissä tilanteissa, kun otetaan huomioon rautatiealan mukauttamisesta aiheutuvat huomattavat kustannukset.Euroopa Komisjoni arvates võivad need toetused teatavatel asjaoludel olla õigustatud, arvestades raudteesektori suuri kohandamiskulusid.
Euroopan komissio toteaa myös, että rautatieliikenteeseen on kautta aikain osoitettu huomattavasti julkisia varoja.Komisjon märgib lisaks sellele, et riiklike vahendite panustamine raudteetranspordi sektorisse on alati olnud suur.
Rautateiden valtiontuki voidaan hyväksyä, jos sillä myötävaikutetaan yhdennettyjen, kilpailulle avoimien ja yhteentoimivien Euroopan talousalueen markkinoiden syntymiseen sekä Euroopan talousalueen tavoitteisiin kestävästä liikenteestä.Riigiabi andmist raudteesektoris võib lubada juhul, kui see aitabkaasa integreeritud, konkurentsile avatud ja koostalitlusvõimelise EMP turu loomisele ning EMP eesmärkidele seoses jätkusuutliku liikuvusega.
Euroopan komission ja EFTAn valvontaviranomaisen on varmistuttava tässä yhteydessä, ettei viranomaisten myöntämä rahoitustuki vääristä kilpailua yhteisön edun vastaisella tavalla.Sellega seoses peavad Euroopa Komisjon ja EFTA järelevalveamet tagama, et riigi eraldatud rahaline toetus ei tooks endaga kaasa ühise huviga vastuolus olevaid konkurentsimoonutusi.
Tietyissä tapauksissa Euroopan komissio ja EFTAn valvontaviranomainen voi edellyttää, että ETA-valtio antaa sitoumuksen Euroopan talousalueen tavoitteiden noudattamisesta, kun tuki myönnetään.Euroopa Komisjon ja EFTA järelevalveamet võivad teatavatel juhtudel nõuda EMP riikidelt EMP eesmärkidele vastavate ja abi andmisega kaasnevate kohustuste võtmist.
Suuntaviivojen tarkoitus ja soveltamisalaKäesolevate suuniste eesmärk ja reguleerimisala
Näiden suuntaviivojen tarkoituksena on antaa ohjeistusta siitä, noudattaako direktiivissä 91/440/ETY määritellyille rautatieyrityksille myönnetty valtiontuki ETA-sopimusta edellä kuvatuissa olosuhteissa.Käesolevate suuniste eesmärk on anda juhiseid raudtee-ettevõtjatele antava riigiabi kokkusobivuse kohta EMP lepinguga, nagu seda on määratletud direktiivis 91/440/EMÜ ja eespool kirjeldatud kontekstis.
Lisäksi suuntaviivojen 3 lukua sovelletaan kaupunki- tai seutuliikennettä tai alueellista matkustajaliikennettä harjoittaviin yrityksiin.Lisaks kohaldatakse käesolevate suuniste peatükki 3 linnatranspordi, linnalähise või piirkondliku reisijateveoga tegelevate ettevõtjate suhtes.
Suuntaviivat nojautuvat erityisesti periaatteisiin, jotka yhteisön lainsäätäjä on vahvistanut kolmessa peräkkäisessä rautatiepaketissa.Suunised tuginevad esmajoones ühenduse seadusandja poolt kolmes järjestikuses raudteepaketis kehtestatud põhimõtetele.
Suuntaviivojen tavoitteena on lisätä julkisen rahoituksen avoimuutta sekä oikeusvarmuutta valtiontukea koskevien sääntöjen suhteen Euroopan talousalueen markkinoiden avautuessa.Käesolevate suuniste eesmärk on parandada riigipoolse rahastamise läbipaistvust ja õiguskindlust asutamislepingu reeglite suhtes EMP turgude avamise kontekstis.
Nämä suuntaviivat eivät koske infrastruktuurin hallinnolle suunnattua julkista rahoitusta.Nendes ei käsitleta raudteeinfrastruktuuri-ettevõtjate riiklikku rahastamist.
ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa määrätään, että EY:n jäsenvaltion tai EFTA-valtion myöntämä tuki, joka uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei periaatteessa sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa ETA-valtioiden väliseen kauppaan.EMP lepingu artikli 61 lõikes 1 on sätestatud, et põhimõtteliselt on ELi liikmesriigi või EFTA riigi antav abi, mis ähvardab kahjustada konkurentsi, soodustades teatud ettevõtteid või teatud kaupade tootmist, EMP lepinguga kokkusobimatu niivõrd, kuivõrd see kahjustab EMP riikide vahelist kaubandust.
Tällaiset tuet voivat kuitenkin tietyissä tilanteissa olla perusteltuja Euroopan talousalueen yhteisen edun vuoksi.Siiski võib selline riigiabi olla teatavates olukordades õigustatud EMP ühise huvi seisukohast lähtudes.
Tietyt tällaiset tilanteet mainitaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdassa, ja niitä sovelletaan rautatiealaan kuten muihinkin talouden aloihin.Mõnele neist olukordadest on osutatud EMP lepingu artikli 61 lõikes 3 ning need käsitlevad nii transpordisektorit kui ka muid majandussektoreid.
Lisäksi ETA-sopimuksen 49 artiklassa määrätään, että tuki noudattaa ETA-sopimusta, ”jos se on tarpeen liikenteen yhteensovittamiseksi tai korvausta julkisten palvelujen käsitteeseen kuuluvien velvoitteiden täyttämisestä”.Lisaks sellele on EMP lepingu artiklis 49 sätestatud, et abi on kooskõlas EMPga, „kuisee vastab transpordi koordineerimise vajadusele või kujutab endast avalike teenuste hulka kuuluvate teatud kohustuste täitmise kulude katmist”.
Mainittu artikla on ETA-sopimuksen yleiseen rakenteeseen kuuluva erityismääräys (lex specialis).Kõnealust artiklit käsitatakse erisättena EMP lepingu üldises raamistikus.
EY:n perustamissopimuksen vastaavan 73 artiklan nojalla yhteisön lainsäätäjä on hyväksynyt kaksi liikennealaa erityisesti koskevaa säädöstä eli julkisten palvelujen käsitteeseen rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä olennaisesti kuuluvia velvoitteita koskevista jäsenvaltioiden toimenpiteistä 26 päivänä kesäkuuta 1969 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1191/69 [28]ja tuen myöntämisestä rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteeseen 4 päivänä kesäkuuta 1970 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1107/70 [29].Sellele artiklile vastava EÜ asutamislepingu artikli 73 alusel on ühenduse seadusandja võtnud vastu kaks transpordisektorit käsitlevat õigusakti: nõukogu 26. juuni 1969. aasta määrus (EMÜ) nr 1191/69 raudtee-, maantee- ja siseveetranspordis osutatavate avalike teenuste kontseptsioonist tulenevaid kohustusi puudutavate liikmesriikidepoolsete meetmete kohta [28]ja nõukogu 4. juuni 1970. aasta määrus (EMÜ) nr 1107/70 toetuste andmise kohta raudtee-, maantee- ja siseveetranspordile [29].
Yhteisistä säännöistä rautatieyritysten kirjanpidon säännönmukaistamiseksi 26 päivänä kesäkuuta 1969 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1192/69 [30]säädetään samoin, että jäsenvaltiot voivat myöntää rautatieyrityksille tiettyjä korvauksia [31].Samuti on nõukogu 26. juuni 1969. aasta määrusega (EMÜ) nr 1192/69 (raudtee-ettevõtjate finantskohustuste ja soodustuste tasendamise ühisreeglite kohta) [30]ette nähtud, et liikmesriigid võivad anda raudtee-ettevõtjatele teatavaid hüvitisi [31].
Asetuksen (ETY) N:o 1107/70 3 artiklan mukaan ETA-valtiot saavat vain kyseisessä asetuksessa säädetyissä tapauksissa ja säädetyin edellytyksin toteuttaa sellaisia yhteensovittamistoimenpiteitä ja asettaa sellaisia julkisten palvelujen käsitteeseen olennaisesti kuuluvia velvoitteita, joihin liittyy ETA-sopimuksen 49 artiklassa tarkoitetun tuen myöntäminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1192/69 soveltamista.Määruse (EMÜ) nr 1107/70 artikliga 3 on ette nähtud, et EMP riigid võivad võtta kooskõlastusmeetmeid ja kehtestada selliseid avalike teenuste hulka kuuluvaid kohustusi, millega kaasneb EMP lepingu artiklis 49 nimetatud toetuste andmine, ainult kõnealuse määrusega ettenähtud juhtudel ja asjaoludel, ilma et see piiraks määruste (EMÜ) nr 1191/69 ja (EMÜ) nr 1192/69 kohaldamist.
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Altmark [32]antaman tuomion mukaan tästä seuraa, että valtiontukia, joita ei voida hyväksyä asetuksen (ETY) N:o 1107/70, (ETY) N:o 1191/69 tai (ETY) N:o 1192/69 mukaisesti, ei voida todeta yhteismarkkinoille soveltuviksi EY:n perustamissopimuksen 73 artiklan mukaisesti [33].Vastavalt Euroopa Kohtu otsusele „Altmarki” juhtumi kohta [32]ei saa riigiabi, mida ei lubata kooskõlas määrustega (EMÜ) nr 1107/70, (EMÜ) nr 1191/69 või (EMÜ) nr 1192/69, kuulutada ühisturuga kokkusobivaks EÜ asutamislepingu artikli 73 alusel [33].
Lisäksi on muistettava, että julkisen palvelun velvoitteesta maksettavia korvauksia, jotka eivät täytä ETA-sopimuksen 49 artiklasta johdettuja säännöksiä, ei voida todeta yhteismarkkinoille soveltuviksi ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan tai muiden ETA-sopimuksen määräysten mukaisesti [34].Lisaks sellele tuleb märkida, et avalike teenuste eest makstavat hüvitist, mis ei järgi EMP lepingu artikli 49 sätteid, ei saa kuulutada EMP lepinguga kokkusobivaks ei lepingu artikli 59 lõike 2 ega ühegi muu sätte alusel [34].
Kun asetus (EY) N:o 1370/2007 [35](”julkisen palvelun velvoitetta koskeva asetus”) tulee voimaan 3 päivänä joulukuuta 2009 ja kumoaa asetukset (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70, se luo uuden säädöskehyksen.Määruse (EÜ) nr 1370/2007 („avaliku reisijateveoteenuse määrus”) [35]jõustumine 3. detsembril 2009 ning määruste (EMÜ) nr 1191/69 ja (EMÜ) nr 1107/70 kehtetuks tunnistamine loob uue õigusliku raamistiku.
Sen vuoksi näitä suuntaviivoja ei sovelleta julkisen palvelun velvoitteesta maksettaviin korvauksiin liittyviin näkökohtiin.Seepärast ei ole käesolevates suunistes käsitletud avaliku teenuse hüvitistega seotud aspekte.
Asetuksen (EY) N:o 1370/2007 tultua voimaan oikeusperustana voidaan käyttää suoraan ETA-sopimuksen 49 artiklaa määriteltäessä, soveltuvatko julkisen palvelun velvoitetta koskevan asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle kuuluvat tuet, erityisesti tavaraliikenteen yhteensovittamiseen tarkoitetut tuet, yhteismarkkinoille.Määruse (EÜ) nr 1370/2007 jõustumise järel võib EMP lepingu artiklit 49 kohaldada otse õigusliku alusena, et teha kindlaks, kas avaliku reisijateveoteenuse määrusega hõlmamata abi, eelkõige kaubavedude koordineerimiseks antav abi, on EMP lepinguga kokkusobiv.
Olisi tarjottava yleinen tulkinta siitä, kuinka arvioidaan, ovatko liikenteen yhteensovittamiseen myönnettävät tuet ETA-sopimuksen 49 artiklan mukaisia.Seepärast tuleks välja töötada üldine käsitlus, kuidas kontrollida koordineerimise vajadusest lähtuva abi kokkusobivust EMP lepingu artikliga 49.
Näiden suuntaviivojen tarkoituksena on erityisesti vahvistaa tällaiset arviointiperusteet ja enimmäisintensiteetit.Eelkõige on käesolevate suuniste eesmärk kehtestada kõnealuse kontrolli ja osatähtsuse piiride kriteeriumid.
Kun otetaan huomioon 49 artiklan sanamuoto, EFTAn valvontaviranomaisen on kuitenkin annettava EFTA-valtioille mahdollisuus tarvittaessa osoittaa, että toimenpiteet, jotka ylittävät vahvistetut enimmäismäärät, ovat tarpeen ja oikeasuhteisia.Võttes arvesse artikli 49 ümbersõnastust, peab EFTA järelevalveamet siiski andma EFTA riikidele võimaluse vajaduse korral tõendada kehtestatud piire ületavate meetmete vajalikkust ja proportsionaalsust.
Nämä suuntaviivat koskevat ETA-sopimuksen 49 ja 61 artiklan soveltamista sekä mainittujen artiklojen täytäntöönpanoa, kun julkista rahoitusta myönnetään direktiivissä 91/440/ETY tarkoitetuille rautatieyhtiöille.Käesolevates suunistes käsitletakse EMP lepingu artiklite 49 ja 61 kohaldamist ning nende rakendamist direktiivi 91/440/EMÜ tähenduses raudtee-ettevõtjatele antava riikliku abi suhtes.
Suuntaviivoissa käsitellään seuraavia seikkoja: julkinen tuki rautatieyrityksille infrastruktuurien rahoituksen kautta (2 luku), tuki liikkuvan kaluston ostamiseksi ja uudistamiseksi (3 luku), jäsenvaltioiden perumat velat tavoitteena rautatieyritysten taloudellisen tilanteen tervehdyttäminen (4 luku), rautatieyritysten rakenneuudistustuet (5 luku), liikenteen yhteensovittamiseen myönnettävät tuet (6 luku) ja rautatieyrityksille myönnetyt valtiontakaukset (7 luku).Käsitletakse järgmisi aspekte: raudtee-ettevõtjate riiklik toetamine infrastruktuuride rahastamise kaudu (peatükk 2), abi veeremi ostmiseks ja uuendamiseks (peatükk 3), riigipoolne võlgade kustutamine raudtee-ettevõtjate finantsolukorra parandamiseks (peatükk 4), ümberkorraldamisabi raudtee-ettevõtjatele (peatükk 5), abi, mis vastab transpordi koordineerimise vajadusele (peatükk 6) ja riigigarantiid raudtee-ettevõtjatele (peatükk 7).
Näissä suuntaviivoissa ei sitä vastoin käsitellä julkisen palvelun velvoitetta koskevan asetuksen yksityiskohtaisia soveltamissääntöjä, joiden osalta Euroopan komissio eikä EFTAn valvontaviranomainen ole vielä kehittänyt päätöksentekokäytäntöä [36].Käesolevates suunistes ei käsitleta avaliku reisijateveoteenuse määruse rakenduseeskirju, mille kohta nii Euroopa Komisjonil kui ka EFTA järelevalveametil alles puudub otsuste tegemise praktika [36].
2 JULKINEN TUKI RAUTATIEYRITYKSILLE RAUTATIEINFRASTRUKTUURIEN RAHOITUKSEN KAUTTARAUDTEE-ETTEVÕTJATE RIIKLIK TOETAMINE RAUDTEEINFRASTRUKTUURI RAHASTAMISE KAUDU
Rautatieinfrastruktuureilla on huomattava merkitys Euroopan rautatiealan kehittämisessä.Raudteeinfrastruktuur on Euroopa raudteesektori arendamise seisukohast suure tähtsusega.
Huomattavat infrastruktuuri-investoinnit ovat välttämättömiä riippumatta siitä, onko kyseessä yhteentoimivuus, turvallisuus tai suurten nopeuksien verkon kehittäminen [37].Nii koostalitlusvõime, ohutuse kui ka kiirrongiliinide arendamise vallas on suurte investeeringute tegemine kõnealusesse infrastruktuuri vältimatu [37].
Näitä suuntaviivoja sovelletaan ainoastaan rautatieyrityksiin.Käesolevaid suuniseid kohaldatakse üksnes raudtee-ettevõtjate suhtes.
Niiden tarkoituksena ei ole kuitenkaan määritellä valtiontukien osalta oikeudellista järjestelmää, jota sovelletaan infrastruktuurien julkiseen rahoitukseen.Seepärast ei ole käesolevate suuniste eesmärk määratleda õiguslikku raamistikku, mida kohaldada seoses riigiabi eeskirjadega infrastruktuuride riikliku rahastamise suhtes.
Tässä luvussa ainoastaan tarkastellaan infrastruktuurien julkisen tuen vaikutuksia rautatieyrityksiin.Käesolevas peatükis käsitletakse üksnes infrastruktuuride riikliku rahastamise mõju raudtee-ettevõtjatele.
Infrastruktuurien kehittämiseen myönnettävä julkinen rahoitus voi itse asiassa tuoda välillistä etua rautatieyrityksille ja olla siten tukea.Lisaks võib infrastruktuuri arendamise riiklik rahastamine anda raudtee-ettevõtjatele kaudselt eelise ja olla seetõttu abi.
Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti olisi arvioitava, onko infrastruktuurien hyväksi toteutettavalla toimenpiteellä sellainen taloudellinen vaikutus, että se alentaa rautatieyrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia [38].Vastavalt Euroopa Kohtu lahenditele tuleks hinnata, kas infrastruktuuri toetava meetme majanduslikuks tulemuseks on nende kohustuste kergendamine, mis tavaliselt koormavad raudtee-ettevõtjate eelarvet [38].
Jotta tällainen vaikutus olisi olemassa, kyseisille yrityksille on erityisesti tarjouduttava valikoiva etu ja tällaisen edun on oltava seurausta asianomaisten infrastruktuurien rahoituksesta [39].Selleks on vaja, et kõnealustele ettevõtjatele antaks valikuline eelis ja et see eelis tuleneks kõnealusest infrastruktuuri rahastamisest [39].
Jos infrastruktuuri on kaikkien potentiaalisten käyttäjien käytettävissä tasavertaisella ja syrjimättömällä tavalla ja infrastruktuurin käytöstä veloitetaan sopiva, ETA:n lainsäädännön (direktiivi 2001/14/EY) mukainen korvaus, komissio ja EFTAn valvontaviranomainen tavallisesti katsovat, että infrastruktuurien julkinen rahoitus ei ole rautatieyrityksille maksettua valtiontukea [40].Kui infrastruktuuri on kõigil potentsiaalsetel kasutajatel võimalik võrdselt ja mittediskrimineerivalt kasutada ja kui juurdepääsu sellele infrastruktuurile maksustatakse vastavalt EMP õigusaktidele (direktiiv 2001/14/EMÜ), leiavad Euroopa Komisjon ja EFTA järelevalveamet tavaliselt, et infrastruktuuri riigipoolne rahastamine ei ole raudtee-ettevõtjatele antav riigiabi [40].

Want to see more? Purchase TTMEM.com full membership